En ole ollut aina lihava. Yli kaksikymmentä vuotta olin ihan normaalipainoinen, pituuskasvun loputtua painoindeksi oli noin 22, ja silloisessa kropassani oli lihastakin! Sitten vain mentyäni yksiin leipiin miehen kanssa aloin lihoa tasaiseen tahtiin. Muutaman kerran olen saanut kiloja jonkin verran poiskin, mutta painoindeksini on viimeksi osoittanut normaalipainoa silloin kun olin 24-vuotias, ja siitä on aikaa, sillä ikäni on lähempänä sataa kuin nollaa :) .

En haluaisi olla kivuliaasti köpöttelevä mummeli, jollaiseksi olen tullut, vaikka monet paljon vanhemmatkin kirmaavat keveästi tilanteesta toiseen. En haluaisi olla suvun, työpaikan enkä kadun lihavin. Haluaisin ostaa vaatteita tavalliselta osastolta. Haluaisin neuloa tai virkata itselleni vaikkapa puseron tai jakun, ilman että uuvun jo luodessani sitä valtavaa silmukkamäärää, joka tarvitaan, että vaate yltäisi ympäri. Haluaisin, että joku hakisi minua tanssimaan silloin, kun olen tilaisuudessa, jossa tanssitaan. Varsinaisiin tansseihin en ole vuosikymmeniin edes mennyt, sillä miehet eivät halua tanssia valtavan naisen kanssa.

Haluaisin, ettei lihavuus ole ensimmäinen ja oleellisin asia joka minusta huomataan.